IBS-perusteet kurssi:
Viikko 1, osa 2/2

Ärtyneen suolen ja psykolgoisen hyvinvoinnin välinen yhteys
(lukuaika noin 8-10 minuuttia)

Ärtynyt suoli vaikuttaa todella laajasti psykologiseen terveyteen, mutta psykologinen tila vaikuttaa myös ärtyneeseen suoleen. Näin ollen ärtyneessä suolessa tuppaakin muodostumaan negatiivinen noidankehä.

Koska stressi vaikuttaa jotakuinkin kaikkiin ärtyneen suolen oireisiin, aloitamme psykologisen terveyden kehittämisellä.

Tiedetään esimerkiksi, että ärtyneestä suolesta kärsivillä on ahdistuneisuutta jopa viisi kertaa enemmän kuin heillä, jotka eivät kärsi IBS:ästä. Ärtyneen suolen ja ahdistuneisuuden yhteys näkyy myös toisinpäin katsottuna, sillä ahdistuksesta kärsivillä on jopa 4.7 kertaa isompi todennäköisyys kärsiä ärtyneestä suolesta (1).

Suosittelen lukemaan jokaisen osion tästä artikkelista ajatuksella
Mutta jos olet lukenut tämän artikkelin jo aiemmin ja palaat siihen nyt uudelleen tai tiedät jo artikkelin tiettyjen osioiden sisällöstä niin paljon, ettet halua lukea niitä, niin tässä on nopeat linkit artikkelin kaikkiin osiin:

1) Mitä ovat parasympaattinen ja sympaattinen hermosto
2) Kehon stressireaktiot
3) Akuutti stressireaktio
4) Krooninen stressireaktio
5) Syömishäiriöt ja IBS
6) Tunnelukot ja IBS
7) Opetettavien tapojen tavoitteet

Mitä ovat parasympaattinen ja sympaattinen hermosto ja kuinka ne liittyvät stressiin?

Meidän autonominen hermostomme voidaan jakaa karkeasti ottaen kahteen eri osaan, parasympaattiseen ja sympaattiseen hermostoon.

Autonomisella hermostolla tarkoitetaan sitä hermostoa, jota emme voi kontrolloida tahdonalaisesti, vaikuttaen muun muassa sydämen toimintaan ja rauhasten eritykseen, sekä verenpaineeseen. Voimme kuitenkin tietyillä tekniikoilla, kuten hengitysharjoituksilla, vaikuttaa hermoston ”tonukseen”, eli siihen aktivoituuko parasympaattinen vaiko sympaattinen puoli enemmän.

Mutta mitä ovat nämä parasympaattinen ja sympaattinen hermosto? Nimestä voisi päätellä että sympaattinen on jotenkin iloa tuova tai ainakin ymmärtävä ”symppis”. Jotta asiat eivät olisi kuitenkaan liian helppoja, juttuhan on juurikin toisinpäin.

Käytä tätä siis muistisääntönä; salakavalasti nimetty sympaattinen hermosto on se, joka aktivoituu kun stressaannut, lisäten valmiuttasi pakenemiseen, taisteluun tai jähmettymiseen.

Parasympaattinen hermosto taas aktivoituu kun rentoudut, sulatat ruokaasi ja olet iloinen. Tämähän liittyy myös vahvasti niin kutsuttu Vagus-hermo, eli kiertäjähermo, joka on tärkeä osa ruuansulatusta. Jokaisen ärtyneestä suolesta kärsivän tulisikin olla kiinnostunut Vagus-hermon toiminnasta.

Tulemme käymään Vagus-hermon aktivointia ja sen merkitystä läpi myöhemmin.

Kehon stressireaktiot

Stressireaktiossa keho vaihtaa fokuksen parasympaattisen hermoston aktivoinnista sympaattisen hermoston aktivointiin, jolloin ruoansulatus, seksuaaliset toiminnot, kudosten parantuminen, kyky ajatella syvällisiä ajatuksia (esimerkiksi novellien kirjoittaminen, syvälliset keskustelut jne), sekä kyky pysyä rauhallisena huonontuvat.

Fyysisiin muutoksiin kuuluvat muun muassa maksan energiavarastojen käyttöönotto, sydämen lyöntitiheyden nouseminen, verenpaineen nouseminen, hengitystiehyeiden laajentuminen, pupillien laajentuminen, verenkierron lisääntyminen raajoissa ja sen vähentyminen sisäelimissä, hikoilun lisääntyminen ja ruoansulatukseen sekä lisääntymiseen liittyvien toimintojen vähentyminen.

Keholla on kaksi eri tapaa reagoida stressiin:

1) HPA axis (Hypotalamus -> aivolisäke -> lisämunuaiset): Toimii hitaasti, aktivoituen parissa minuutissa stressin aiheuttajan ilmaantumisen jälkeen. Tämä aiheuttaa muun muassa kortisolin nousua. Nopeat tapahtumat, kuten hetkellinen pelästyminen, eivät yleensä aktivoi tätä.

2) SAS (sympathoadrenal system): Nopeasti päälle ja pois päältä menevä reaktio. Kommunikoi suoraan sisäelinten kanssa ja erittää adrenaliinia.

Yleisesti ottaen, heti kun stressin aiheuttajaa ei enää ole, keho palautuu sympaattisesta parasympaattiseen toimintaan (eli rentoutuu), joskin on huomioitava että keho ei normaalisti ole kummassakaan ääripäässä täysin.

Tämä nopeasta stressistä takaisin lepotilaan vaihtelu on normaalia ja jopa hyväksi keholle (huom! Voi myös aiheuttaa astmakohtauksia, eli myös akuutissa stressissä on omat ongelmansa). Ongelmia ilmaantuu eritoten silloin, kun keho jää stressitilaan, eli stressi muuttuu krooniseksi.

Akuutti stressireaktio

Akuuttia stressiä aiheuttavat asiat, jotka tapahtuvat nyt tai hyvin pian (jolloin stressiä aiheuttaa asian etukäteen miettiminen), sekä asiat jotka ovat tapahtuneet vain vähän aikaa sitten.

Akuutti stressi voi olla hyvinkin lyhytkestoista, esimerkiksi silloin kun pelästyt jotain asiaa tai stressaat pari päivää ennen kokeita. Kuitenkin esimerkiksi riitatilanne puolison kanssa voi aiheuttaa useiden viikkojen stressin.

On myös mahdollista kokea akuuttia stressiä jopa noin kuukausi tapahtuman jälkeen. Etenkin näissä hieman pidemmissä, noin 3-30 päivän pituisissa stressaavissa ajanjaksoissa, joita yleensä kutsutaan akuutiksi stressihäiriöksi, voi potilas kokea erittäin rankkoja psyykkisiä oireita, kuten esimerkiksi:

– Henkistä ”puutuneisuutta”, jolloin henkilö voi olla etäinen tai sisäänpäin kääntynyt
– Vaikeuksia huomioida ympärillä olevia asioita ja tapahtumia
– Tunne siitä, että ympäristö näyttää epätodelliselta tai muutoin oudolta
– Tunne siitä, että omat tunteet tai ajatukset eivät oikeasti ole sinun
– Vaikeuksia muistaa traumaan liittyviä asioita

Usein nämä tunteet menevät itsestään, mutta on hyvä olla näistä tietoinen ja puhua esimerkiksi lääkärin kanssa näistä tunteista. Mikäli tätä jatkuu yli kuukauden, kyseessä on krooninen stressi ja mahdollisesti trauman jälkeinen stressioireyhtymä (PTSD), joka vaatii hoitoa. Yleisesti ottaen sanotaan, että mikäli stressitilannetta on jatkunut yli kuukauden, kyseessä ei enää ole akuutti stressireaktio, vaan pikemminkin kroonistunut stressi.

Normaalit, lyhytkestoiset stressitilanteet, kuten töistä myöhästyminen, treffeille meno ja muut vastaavat, eivät normaalisti saa aikaiseksi negatiivisia vaikutuksia, sillä keho palautuu näistä todella nopeasti. Ärtyneen suolen ja kroonisen stressin kohdalla näin ei kuitenkaan välttämättä ole, jolloin keho jää stressitilaan pidemmäksi aikaa.

Krooninen stressireaktio

Kroonista stressiä aiheuttavat pitkään jatkuneet ongelmat, kuten ärtynyt suoli tai muut vastaavat oireyhtymät tai taudit; läheisen vakava ja pitkäkestoinen sairastuminen; useiden akuuttien stressoreiden peräkkäinen kokeminen, kuten vaikkapa kevyt sairastuminen jonka jälkeen koulussa tulee useiden viikkojen tentit, jota seuraa joku muu stressaava tekijä; krooniset univaikeudet; pitkään kestänyt taloudellinen ahdinko; ja pitkään kestänyt itsensä sättiminen / tunnelukkojen kanssa päivittäinen tai viikoittainen taistelu. (tunnelukoista lisää alempana)

Jos aiemmin mainittu stressireaktio jää päälle, eli kroonistuu, keho alkaa reagoimaan stressiin hitaammin ja lamaantuneesti. Tämän lisäksi aivoilla on vaikeuksia palauttaa kehon toimintoja edes tälle normalisoituneelle stressitasolle, jääden helposti uuteen, korkeampaan stressitasoon. Tämä on totta etenkin mikäli stressistä kärsivä henkilö kärsii tunneulkoista johtuvasta stressaavasta käyttäytymisestä, kuten negatiivisesta sisäisestä keskustelusta, tai katastrofisoi tilannetta.

Päälle jäädessään, stressireaktio johtaa hiljalleen immuunipuolustuksen huonontumiseen ja hormonaalisiin muutoksiin, esimerkiksi kortisolin kohdalla, jolloin kehon tulehduksellisuus nousee, nukkumisesta tulee vaikeampaa ja henkilö sairastuu helpommin myös perus virus- ja bakteeritauteihin.

Syömishäiriöt ja ärtynyt suoli

Syömishäiriö on aina psykologinen asia, jonka vuoksi sitä on tärkeä käsitellä tässä.

Ärtyneen suolen oireyhtymän ja syömishäiriöiden välillä on yllättävänkin iso yhteys. Esimerkiksi vuoden 2005 tutkimuksessa, jossa oli mukana Australian, Sydneyn yliopiston Synnytysopin ja Gynekologian yksikkö, oli mukana 101 syömishäiriöistä kärsivää naista. Heistä jopa 98% kärsi jostain suoliston toiminnallisesta häiriöstä. Yleisin häiriö oli IBS, jota todettiin 52%:lla suoliston toiminnallisista häiriöistä kärsivillä. Yleisin syy näyttäisi olleen psykologinen stressi ja muut psykologiset oireet. (2)

THL:n mukaan Suomessa syömishiäriöstä kärsii tai on kärsinyt noin 6 prosenttia 20-35 vuotiaista naisista ja noin 0,3 prosenttia saman ikäisistä miehistä (3). Helsingin Yliopiston tutkimuksen mukaan taas jopa 17,9 prosenttia naisista ja 2,4 prosenttia miehistä oli kärsinyt syömishäiriöstä varhaisaikuisuuteen mennessä (4).

–> Lue tarkempi artikkeli syömishäiriöistä

Tunnelukot ärtyneessä suolessa

Tunnelukkojen vaikutus ärtyneessä suolessa voi olla merkittävä. Ne voivat vaikuttaa esimerkiksi akuuttien stressireaktioioden voimakkuuteen ja siihen kuinka herkästi ihminen stressaantuu asioista. Tämän lisäksi tunnelukot vaikuttavat krooniseen stressiin, sillä ne voivat muun muassa vaikuttaa työn saantiin, parisuhteiden saamiseen ja moneen muuhun elämän osa-alueeseen.

Tunnelukko on lapsuudessa muodostunut selviytymiskeino, jota lapsi käyttää vaikeissa tilanteissa pärjäämiseen ja joka seuraa meitä aikuisuuteen saakka.

Yleensä nämä selviytymiskeinot tulevat pikkuhiljaa mutta joskus myös lapsuuden aikana koettujen traumojen seurauksena. Lapsi on pienikokoinen, fyysisesti heikko ja hänellä ei ole auktoriteettia, saatika biologista kykyä syvälliseen loogiseen ajatteluun (riippuen toki lapsen iästä).

Mikäli lapsena opittu emotionaalinen reaktiotapa aiheuttaa aikuisena ongelmia, vähentäen sopeutumista ympäristössä vallitseviin olosuhteisiin, on kyseessä tunnelukko.

On tärkeää ymmärtää, että tunnelukot voivat myös muodostua toistuvien, pienien asioiden vuoksi, kuten esimerkiksi siitä, että vanhemmat toistuvasti sivuuttavat lapsen tarpeen tulla kuulluksi ja keskittyvät lapsen sijaan kokoajan kännykän katsomiseen tai työhön.

Lapsi turvautuu vaikeissa tilanteissa johonkin kolmesta eri reaktiotavasta:

1) Välttelyyn / pakenemiseen:
Lähtee karkuun tai muutoin välttelee tilannetta. Lapsi saattaa esimerkiksi pysyä huoneessaan, jos vanhemmilla on riita päällä. Toisaalta lapsi voi myös sanoa ”No en mä olis edes halunnu!” jos ei saa jotain mitä oikeasti olisi halunnut.

2) Antautumiseen / jähmettymiseen:
Toimii kuten aikuinen käskee tai kuten tilanne vaatii, vaikka tuntuisi pahalta. Joskus näkyy fyysisenä lamaantumisena, esimerkiksi raiskauksien uhreissa.

3) Vastustamiseen / taisteluun:
Tämä on tyypillinen ”Eiiii! Enkä tee” reaktio – eli esiintyy usein tahallisena ja tietoisena annetun tehtävän laiminlyömisenä. Saattaa myös tulla esiin lyömisenä tai huutamisena.

On tärkeää huomioida, että tämä ei ole epänormaalia. On myös huomioitava, että lapsuudessa tämä käytös ei välttämättä osoita minkäänlaista emotionaalista häiriötä tai traumaa, eikä missään nimessä ole lapsen vika. Tälläinen käytös ei vielä ole lähtökohtaisesti tunnelukko.

Tunnelukko termi tuleekin vasta siinä vaiheessa kyseeseen, kun selviytymiskeinosta on tullut tapa ja tämä tapa jatkuu aikuisuuteen, vaikka aikuisena olisikin jo biologisesti kykenevä toimimaan erilailla.

Tunnelukko siis syntyy tilanteissa, joissa lapsen perustarpeet eivät tyydyty, etenkin silloin kun tilanne jatkuu pitkään. Perustarpeisiin kuuluu muun muassa: Turva, hyväksyntä, huomio, ymmärretyksi ja kuulluksi tuleminen, läheisyys, lohtu, hoiva, huolenpito, itsenäisyys, itsensä toteuttaminen, vapaus ja rajat.

–> Lue tarkempi artikkeli tunnelukoista

Lapsuuden traumat ärtyneessä suolessa

Kuten olet varmasti jo huomannut, useat tunnepohjaiset asiat voivat tulla lapsuudesta. Toki myös aikuisuudessa kärsityt traumat tai stressaavat asiat, kuten itse ärtynyt suoli, työpaikan menetys, huono työilmapiiri ja monet muut asiat voivat vaikuttaa merkittävästi stressiin ja täten ärtyneeseen suoleen.

Joka tapauksessa, lapsuuden traumoja on tärkeä käydä läpi ja niiden vaikutusta ärtyneeseen suoleen ei tule vähätellä. Esimerkiksi vuoden 2016 tutkimus (5) kroonisen alaselkäkivun ja lapsuuden traumojen välisistä yhteyksistä tuo esille hyvin paitsi käytösmuutokset, myös kipu- ja tuntoaistien muutokset, jotka juontuvat lapsuuden traumoista.

Lapsuudessa koetut emotionaaliset traumat vaikuttavat ärtyneisyyteen ja voimistavat kipuhermoston signaalien reaktiota selkärangassa, aiheuttaen kipuaistimuksen suurentumista. Seksuaalinen hyväksikäyttö taas nostaa kosketusarkuutta.

Vuoden 2009 systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa (6) tutkijat Sonia J. Lupien, Bruce S. McEwen, Megan R. Gunnar ja Christine Heim selventävät hyvin koko elämän aikana saatujen traumojen vaikutuksia aivoihin. Heidän läpikäymien tutkimusten mukaan esimerkiksi äitien krooninen raskausajan stressi vaikuttaa lapsen fyysiseen kehitykseen, pienentäen syntyvän lapsen painoa ja kokoa.

Tämän lisäksi lapsen HPA-akseli, eli hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakseli, kehittyy tämän stressin seurauksena yliaktiiviseksi, lisäten masennusalttiutta, ahdistuneisuutta, epäsosiaalisuutta, kipuherkkyyttä, ADHD:n mahdollisuutta ja uniongelmia.

Huomaat varmaan jo tästä, kuinka tämä liittyy ärtyneeseen suoleen. Annan tässä kuitenkin vielä tarkkoja esimerkkejä:

1) Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö lisää niin ärtyneen suolen kuin bipolaarisuuden riskiä (7).

2) Lapsuusaikana huomiotta jättäminen ja pahoinpitelyt lisäävät ärtyneestä suolesta kärsivillä naisilla uniongelmia ja niin kehollisia kuin psykologisia ongelmia (8).

3) Myös muut lapsuuden traumat vaikuttava todennäköisyyteen kärsiä ärtyneestä suolesta, sekä sen vakavuuteen (9).

4) Joidenkin tutkimusten mukaan, ärtyneen suolen mahdollisuus nousee jopa 200% heillä, jotka ovat kärsineet lapsuudessa traumoista (10).

5) Nämä kaltoinkohtelun kokemukset, etenkin nuoruusiän huostaanotot, häiritsevät etuotsalohkon kuoren ja mantelitumakkeen toimintaa ja kasvua, vaikuttaen vakavasti kykyyn tuntea positiivisia tunteita. Tämän lisäksi nämä muutokset lisäävät kipuaistimusta ja siihen reagointia negatiivisesti. (10) Ne voivat myös häiritä suoliston mikrobikantaa, jonka tiedetään vaikuttavan negatiivisesti muun muassa ylläoleviin aivotoimintoihin, mutta myös suoliston toimintaan paikallisesti (10), sekä esimerkiksi suoliston nopeuteen.

6) Näyttäisi myös siltä, että lapsen yksin jättäminen, etenkin pienten lasten kohdalla, voi aiheuttaa suoliston kipuyliherkkyyttä, joka on iso osa ärtynyttä suolta. Toki tämä tutkimus tehtiin rotilla, mutta sen tulokset ovat silti häkellyttäviä: jopa 87,5% naispuolisista rotista ja 90% miespuolisista rotista kärsi suoliston kipuyliherkkyydestä tämän jälkeen. Aikuisena yliherkkyys oli jonkin verran parantunut, mutta silti 70% naispuolisista rotista ja 66,7% miespuolisista rotista kärsi edelleen suoliston kipuyliherkkyydestä. (11)

7) Seksuaaliset traumat, kuten raiskaus, voivat aiheuttaa myös lantionpohjan toiminnan häiriöitä. Nämä toiminnalliset häiriöt voivat aiheuttaa ongelmia, jotka saatetaan väärin diagnosoida ärtyneeksi suoleksi. 

–> Lue tarkempi artikkeli lapsuuden traumoista

Turvallisuushakuinen käyttäytyminen ja katastrofisointi

Ärtyneessä suolessa, kuten missä tahansa kroonisessa oireyhtymässä, käy usein niin, että alamme pelätä pahinta. Tämä saattaa alkaa ensiksi asioiden varmistelulla, kuten esimerkiksi sillä, että teet asiat rutiininomaisesti (ensiksi syön, sitten odotan tunnin, sitten käyn vessassa, sitten odotan tunnin, sitten taas vessaan ja vasta sitten töihin).

Saatat myös suunnitella matkasi todella tarkkaan. Etenkin ripulipohjaisessa ärtyvän suolen oireyhtymässä tuppaa käymään niin, että siitä kärsivä henkilö suunnittelee jopa vessatauot erikseen.

Tälläistä käyttäytymistä kutsutaan turvallisuushakuiseksi käyttäytymiseksi. Haet siis käyttäytymiselläsi turvaa. Sen sijaan katastrofioinnissa henkilö alkaa ylianalysoimaan tilannettaan ja kuvittelemaan kaikki pahimmat skenaariot. Toisin sanoen, katastrofisointi on turvallisuushakuisen käyttäytymisen muuntuminen erittäin vakavaksi stresssireaktioksi, joka haittaa jokapäiväistä elämää todella paljon.

Saatat pelkää, että tulet aivan varmasti ripuloimaan jos menet ulos ja lukittaudut sisälle. Tällöin jopa kenkien päälle laittaminen saattaa aiheuttaa ripulikohtauksen. Vaikka tämä on täysin ymmärrettävää, on tästä eroon pääseminen yksi tärkeimpiä asioita ärtyneen suolen hoidossa.

Katastrofisointi, etenkin kipukatastrofiointi, vaikuttaa voimakkaasti potilaan suoliston herkkyyteen. Suoliston herkkyys taas vaikuttaa suoraan siihen, kuinka usein ärtyneen suolen oireita koetaan ja samalla myös elämänlaatuun. (12)

Mikä siis on tapojen tavoite?

Tämän kurssin psykologisten tapojen tarkoitus ei suinkaan ole hoitaa syvimpiä lapsuuden traumojasi, sillä tämä vaatii henkilökohtaista hoitoa. Henkilökohtaisissa hoidoissa käytän muun muassa skeematerapiaa ja EFT-hoitoja, joista ensimmäinen on eritoten suunniteltu lapsuuden traumojen ja tunnelukkojen hoitoon. En kuitenkaan hoida kaikista vakavimpia ongelmia, sillä ne vaativat psykoterapiaa.

Saatatkin siis miettiä, että mikä on seuraavien tapojen tavoite, jos ei kerran hoitaminen?

Tavoitteena on opettaa sinua tunnistamaan näiden asioiden mahdollinen merkitys elämässäsi ja ärtyneen suolen oireilussasi. Tämän lisäksi toivon tapojen tuovan sinulle helpotusta jokapäiväisessä elämässäsi ja vähentävän oireittesi voimakkuutta. Toivon myös niiden motivoivan sinua hoidattamaan psykologista puolta syvällisemmin.